Ohhos.

Pitihän minun tästä ilmottaa jo aiemmin, mutta jotenkin aina pääsi lipsahtamaan.

Eli siis... kotona ollaan!

Lento takaisin sujui hyvin. Ensin olin lentokentällä 6 tuntia hyvästelemässä kaikkia tärkeimpiä ihmisiä (joita tuli rutkasti sinne!)! Sitten minä ja Devon hypättiin lentokoneeseen. Mä olisin voinut vaihtaa lippuni business-luokkaan (osuin jonkun arvonnan voittajaks tai jotain), mutta en halunnut vaihtaa viimeisiä hetkiäni jonkun vaihtarin kanssa pois.
Devonilla oli lentoyhtiöiden lapsitarra, joten me päästii turvatarkastusten ohi helpolla ja sitten me mentiin Starbucksiin juomaan viimeiset kahvit... ja silloin Guilherme pysäytti meidän siellä lentokentällä. Eli seuraava tunti meni sitten siellä sen ja yhden brassi tytön kanssa!
Sieltä lähti ensimmäiseksi sitten brassit ja sitten minä. Devonin piti odottaa tuntikausia siellä kentällä yksin :(
Lentomatka takaisin oli vähän tylsä (elokuvat oli huonoja XD), mutta pääsinpähän kotiin.
 

Emppulassa kaikki yritti pakottaa syömään kaikkea yhdellä kertaa. Kyllä, minä haluan syödä, mutten kaikkea yhdellä kertaa!

Sitten tässä kävi mummoa ja serkkua täällä kotona. Mummi sai päähän et mä olen jotenki sairas kun mun rusketus on vähän enemmänkin keltastus kuin rusketus... mutta en mä NIIN keltanen ole!!

Sitten ollaan nähdelty kavereita ja skypetelty maailmalle ja valmistauduttu mun uuden pikkuveljen tuloo varten (siis se on vaan vaihtari, ei meidän äiti ole raskaana XD)... ja tämänlaista.

Et kyl tää tästä. Kai. Vähän on jälkishokki. Mutta kiva olla kotona.

Pakko vain sanoo, et tää vuosi oli aivan uskomaton ja nyt mulla on ihan ältsisti kavereita kaikkialla maailmalla.

Rohkeutta... no kai sitä tuli, mutta se on erilaista rohkeutta kuin mulla oli ennen! Ennen se oli reikäpäärohkeutta...

Nyt ymmärrän erilaisia ihmisiä enemmän ja musta tuntuu, että mä opin luottamaan omiin  voimiini ja tuntemaan omia heikkouksiani.

Ja tottakai taiwanilaisille tärkeimpänä...

mä laihduin muutaman kiloa XD

 

Voidaan siis sanoa, että hemmetin hyvä vuosi!