OMGHHHH 8 paivaa ja mina palaan Suomeen!

Innostus ei voisi olla suurempi... mutta ehka tama on siksi, etta mina olen viimeaikoina matkustellut DaeLeen kanssa, joka ei voisi kaivata muuta kuin kotiinpaluuta.

Viime viikko tosiaankin meni Taichungissa (maanantai) ja Taipeissa (maanantaista lauantaihin). Kaytiin museoissa ja kasvitieteellisessa puutarhassa ja KUUMILLA LAHTEILLA (happy!!!) ja tehtiin kaikkea tosi taiwanilaista.

Mika onkin hassua, silla musta tuntuu, etta eniten ma tutustun Taiwanin kulttuuriin, kun ma en tee sita rotaryn kanssa. Mun vuosi on ollu tosi opettavainen, musta tuntuu, etta ma ymmarran itteeni nyt paremmin ja jotenkin vaan ymmartaa sitten muitakin paremmin. Tietenkin on niita miinus-puoliakin ollut. Mita ma olen keskustellut koko multidistricrin vaihtareiden kanssa, me ollaan oltu sita mielta, et ei naa paikalliset rotaryt oikein oo valmiita vaihtareihin ja etta naa ei ihan ymmarra mika taa vaihtari juttu on... JA ETTA brasilialaiset pitaa pistaa kuriin ENNEN ekaa kertaa.

Ma en yrita sanoo, etta eiko kannattais menna Taiwaniin vaihtarina, mutta Kaohsiung, Taichung, Chiayi, Yilan, Hualien, Tainan ja Taipei county ei oo ollu tassa hommassa pitkaan mukana ja sen kylla huomaa. Jos ootte vaihtareita menossa Taiwanille, toivokaa, etta paasette johonkin ERITTAIN kaukaiseen paikkaan kaikista vaihtareista (kuollut kivinen saari?) tai Taipei cityyn.

Eniten ma olen tan vuoden aikana ollut iloinen asioista, jotka ei ole vaihtunu koko ajan. Koulu on paikka minne menna joka paiva ja ma olen varmaan ainut vaihtari, joka oikeesti tykkaa menna kouluun. Mun opettajat on tosi hyvia taalla ja mua vahan saalittaa meidan koulun OPO, joka saa ens vuonna yhden brassin ja pari kanadalaista tanne. Kanadalaiset kuulostaa ihan kivalle idealle, mutta mua pelottaa se brassi. Jos se on kiltti lapsi, sen kouluvuosi on mahtava... jos se vihaa koulua ja lintsaa koko ajan (kuten eraat mun tietamat brassit...), kaikki tulee kyselemaan silta miksei se ole kuin Alli ja Ana.

Lisaksi kaikki vaihtarit. Kun kaikki taiwanilaiset on tuntunu tollommilta kuin mun varvashiki, ne on murissu mukana. Kun ne on tuntunu jarkevimmilta ihmisilta ikina (hmm.. tama on kylla aika harvoin, taiwanilaiset on hauskoja ja sekopaita, mutta ei niita hirveen kaytannollisiksi voi kuvailla, ne rakastaa perinteita (huonojakin) liikaa) ne on ollu hurraamassa mun kanssa.

Nyt meita on enaa 11 jaljella ja seuraavana lahtee DaeLee... ja SITTEN MINA!!!

Tama viikko on siis hyvastijattoja taynna... eilen Beia lahti vanhempiensa kanssa Hong Kongiin pitamaan hauskaa,  ja pakko sanoa, etta itkin tahan mennessa eniten. (Kun Christina lahti, en ees tienny millon se oli lahossa. Kun Soo-Rim lahti, silmat oli vetiset. Kun Tomito lahti pari kyynelta vierahti poskelle. Kun Beia lahti, ne oli ISOJA kyyneleita... kun DaeLee lahtee, ma varmaan vollotan siella ihan hulluna.) Mua saalittaa Ana, jonka pitaa olla viimeinen, joka lahtee. Sen pitaa kattoa, kuinka kaikki lahtee ja kukaan (muu paitsi sen poikaystava) ei ole saattaan sita.

Asioita, joita tule kaipaamaan:

Dong gua cha, pearl milktea, taiwanilainen shaved ice, halvat kirjat, halvat dvdt, KENGAT, mun ruskettunut iho...

IHMISIA joita tulen kaipaamaan:

vaihtarit, luokka, kiinan ope, host-perheet, jiao guanit, muut opet, zhu ren, muut kouluhyypat, Shin Shinin kaverit, Rotary ja rotaract tyypit...

Vaihtarit oli ekana, vaikka ne kaykin mun hermoille niin pahasti.( NIIN ANA, KENEN OLI PAKKO TEHDA MULLE FACEBOOK TUNNUS???) Kuitenkin ne loppujen lopuksi ymmartaa mita ma ajattelen. ( NIIN DAELEE, OLIKO PAKKO KIRISTAA MUT KAYTTAMAAN SITA KERRAN VIIKOSSA??) On jotenkin raskasta ajatella, etta ma en ehka tule koskaan enaa nakemaan naita ihmisia. Se hyva puoli Kaohsiungissa asumisessa on, etta meita on erittain vahan. Vain 14. Ja me ollaan "family". Me kaydaan toisten hermoillemme ja meilla on draamaa ja ei ole draamaa ja kaikki tuntee toisensa. Ja musta oikeesti tuntuu, etta ne on mun perhetta (HEMMETTI MAYA MA SUOLISTAN SUT KUN ET MENNY LENTOKENTALLE KUN BEIA LAHTI!!)

Mutta nyt pitaa menna kiinan tunnille.

Nahdaan pia~~~n!