Heipä hei ja suhteellisen terveet terveiset täältä Kylmästä Pohjolasta. (Halusin sanoa näin edes kerran...)

Omat asiat ei oo hirveesti edistyny. Kävin ottamssa 12 kaunista passikuvaa itestäni työpäivän jälkeen. Oli kyllä niin punanen ja kiiltävä naama että huhhuh! Huomasin jopa kun ne valokuvaaja äijähyypät repeili siellä tiskin takana ja tietokoneensa luona.

Tärkeempää on se, että mä olen vihdoin ja viimein alottanut kiinan opiskelun silleen kunnolla. Tai siis olen päättänyt näin, mikä ei ole ihan sama asia kuin toteuttaminen, mutta kuitenkin! Ainakin tätä materiaalia on jonkun verran, kun a) matkaoppaissa on sanastoa b) Rotary district oli tehny semmosen opiskelupaketin ja c) mamma och pappa oli hommanu mulle sellaisen opiskelu-cd paketin. Ääntäminen on vaikeeta, koska kiinassa on 5 erilaista äänensävyä, eli toonia. Esim. sana "ma". Se voi tarkottaa vaikka mitä. Hamppua, hevosta, äitiä ja torumista. Kaikki riippuu vaan siitä, että miten se äännetään! Tuntuu aika hurjalle ainakin musta, kun olen tämmönen suomensopottaja. Tärkeintä mun puheessa on se, että sitä tulee paljon ja tiheeseen tahtiin. 

Lisäksi tää Erin kuvio rupee oleen mielenkiintoinen. Erinin pitäis viettää tullessaan Suomeen kokonainen päivä siellä lentokentällä, ennen kuin se lähtis sinne sen vaihtarileirille. Tästä mä viisaana tyttönä sainkin päähäni että "voitaishan me mennä Empulle". Eli nyt ihana Emppikseni lupasi majoittaa yhden taiwanilaisen asuntoonsa yhdeksi yöksi - kaupan päälle parin yön vieraana aivan täydellisen ihana sisko! Nyt mä jännään vaan sitä, että käyhän tää kuvio varmasti Erinin host-perheelle ja klubille. Samalla reissulla käyn myös viemässä mun viisumihakemuksen.

Mutta nyt näkemiin ja heippa, eli Zài jiàn!